fbpx

COP26 ja kompensaatiomarkkinoiden tulevaisuuden suunta

Viikonloppuun päättynyt Glasgow’n ilmastohuippukokous jätti ristiriitaiset tunnelmat: Suunniteltuja ja tarvittavia päätöksiä tehtiin,  kokous sai kiitettävän määrän mediahuomiota ja nostatti myös yleistä keskustelua. Toisaalta joissakin asioissa jäätiin kauas toivotusta, mikä ei varmasti yllätä ketään.

COP26 osoitti, miten ilmastopolitiikassa tuskin koskaan päästään irti diplomaattisesta pelistä, jossa osa neuvottelijoista ajaa omia intressejään aitojen ilmastoponnistelujen sijaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, kuinka Intia viime hetkellä vaikutti siihen, että kokouksen lopputeksteissä kivihiilestä luopuminen kirjattiin vähentämiseksi.

Mitä Glasgow’ssa sitten päätettiin? Tässä muutama nosto kokouksen lopputuloksista:

Tavoite hillitä ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen  Tavoitteesta päätettiin pitää kiinni, mutta yksimielisesti tunnustettiin, ettei nykyisillä ilmastotavoitteilla olla pääsemässä lähellekään. Tämänhetkisillä sitoumuksilla globaalit päästöt  vuonna 2030 tulevat olemaan 14% korkeammat kuin vuonna 2010. Kokouksessa päätettiinkin vähentää päästöjä vuoteen 2030 mennessä 45% suhteessa vuoden 2010 tasoon. Edellisen lisäksi myös fossiilisista polttoaineista ja niihin kohdistuvista tuista luopuminen kirjattiin ensimmäistä kertaa kansainvälisen ilmastokokouksen päätökseen.

Luonnon ja ilmaston yhteys  Luontokato ja ilmaston lämpeneminen ovat toisiinsa linkittyneitä ongelmia, ja suojelemalla luontoa voidaan hillitä ilmastonmuutosta. Erityisesti metsät ja niiden hiilensidontakyky nousivat tärkeään rooliin keskusteluissa. Suomen presidentti Sauli Niinistö korosti puheessaan, että ilman hiilinieluja mitkään vähennystoimenpiteet eivät yksinään riitä. Kokouksessa sitouduttiinkin lopettamaan metsäkato tällä vuosikymmenellä.

Kuuluisa artikla 6  Suuret ennakko-odotukset kokouksessa kohdistuivat kansainvälisiin päästömarkkinoihin. Glasgow’ssa päästiin vihdoin sopuun valtioiden välisen päästökaupan mekanismista. Päästöyksikön tuottava maa voi jatkossa joko käyttää yksikön oman ilmastotavoitteensa saavuttamiseksi tai vahvistaa yksikön YK:n järjestelmään ja myydä toiselle maalle. Näin maiden välinen hiilinielujen kaksoislaskenta vältetään ja myydyt yksiköt lasketaan vain kerran.


Oliko kokous onnistunut vai ei? Tekisi mieli sanoa että kyllä ja ei, mutta kun puhutaan viime kädessä koko planeetan ja ihmiskunnan selviytymisestä, kädenlämpöinen lopputulos on vaikea mieltää onnistuneeksi.

Valtioiden johtajien puheet kokouksen alkupuolella viestivät, että sitoumukset eivät enää riitä, vaan on aika toimia. Silti päällimmäinen vaikutelma kokouksen tuloksista on , että edelleen ollaan todella myöhässä ja liikutaan aivan liian hitaasti. Kaiken kaikkiaan kokous viestii kahta asiaa: Ensinnäkin, vihreän siirtymän tahti kiihtyy ja tavoitteet tiukentuvat. Tulevaisuudessa ilmastolupauksia arvioidaan ja tarkastetaan vuosittain. Tämä trendi näkyy jatkossa yhä vahvemmin myös yrityskentässä.

Toiseksi, yksityinen sektori ja yritykset tulevat olemaan vihreän siirtymän toteuttamisessa  erittäin merkittävässä roolissa. Mikään ei estä tekemästä enemmän kuin velvoitetaan. Tämä onkin ollut Green Carbonin näkemys koko olemassaolomme ajan. Nyt ei ole aika odotella, vaan saada asioita aikaiseksi. Vaikka sääntely laahaa toivotusta tahdista jäljessä, vastuulliset yritykset edistävät muutosta vauhdilla. Tässä muutoksessa voittajina selviävät ne, joilla on vastuullisuus aidosti sisäistettynä yrityksen ytimeen ja käytännön toimintaan. Tulevaisuudessa yhä useampi rahoituspäätös ja yhteistyökumppanuus edellyttää vakuuttavaa päästöjen ja luontovaikutusten hallintaa.

Vaikka ilmastokokouksessa ei neuvoteltu suoraan yritysten kompensaatiomarkkinoista,  päätös valtioiden välisestä päästökaupan mekanismista välittää selkeän viestin: kaksoislaskennan ongelma tulee ratkaista ja kompensaatiomarkkinoille tarvitaan lisää selkeitä, yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä.

Kokous osoitti myös kaksoislaskennan ongelman teoreettisuuden: Valtioiden välinen ongelma ratkaistiin nyt yhdellä päätöksellä ja sama olisi täysin mahdollista yrityspuolella, jos tahtoa riittäisi. Kompensaatiomarkkinoilla toimivat voisivat julkaista asiakasyrityksille myydyt ja merkityt kompensaatiot, eikä olisi valtioille kovin vaikea laskutoimitus vähentää näitä yksiköitä kansallisista tavoitteista eli NDC:stä (Nationally Determined Contributions). Välittömästi COP26 jälkeen Suomi yhdessä Sveitsin, Costa Rican ja Kolumbian kanssa julkistivat vetoomuksen, joka kuulutti kaksoislaskennan kitkemistä yritysten kompensaatiomarkkinoilta. Suomi voisi ottaa todellisen edelläkävijän askeleen ilmoittamalla kansainväliselle yhteisölle suomalaisten yritysten tekemät päästökompensaatiot ja esittämällä niiden vähentämistä suomen kokonaishiilinieluista päästöbudjetissa.