Ketterät päästölaskennan ratkaisut
29.1.2026
Onko päästölaskennan tarve tunnistettu ja etsitte työhön sopivaa työkalua? Tai onko laskentatyö jo käynnissä, mutta haluaisitte
Luontokato, CSRD, ESG, kaksoislaskenta… Ymmärrämme, että pääsi voi mennä pyörälle kaikista alaamme liittyvistä termeistä ja käsitteistä (uskokaa pois, välillä joudumme itsekin tarkastelemaan niitä). Helpottaaksemme urakkaasi avasimme alle eniten askarruttaneita asioita, saammeko esitellä: UKK.
Usein kysytyt kysymykset pursuilevat: olemme helpottaneen selaamista jaottelemalla ne aihealueittain:
Hiilijalanjäljen laskenta perustuu kolmeen päävaiheeseen:
Rajaus: päätetään, mitä toimintoja, tuotteita tai prosesseja laskenta kattaa — esimerkiksi koko yrityksen toiminnan tai yhden tuotteen elinkaaren.
Tietojen keruu: kerätään tiedot energiankulutuksesta, raaka‑aineista, kuljetuksista, jätehuollosta ja muista päästöjä aiheuttavista toiminnoista.
Päästökerrointen käyttö: kerätyt tiedot kerrotaan luotettavilla päästö- ja muuntokertoimilla, jotka muuttavat kulutuksen tai käytön (esim. kWh, litrat, kilometrit) vastaavaksi määräksi hiilidioksidiekvivalentteja.
Laskentaan tarvittava data riippuu toiminnasta ja laskennan laajuudesta. Perusdata sisältää:
Peruslähtötiedot (Scope 1 & 2), kuten:
Lämmitys- ja sähkönkulutus
Polttoaineiden kulutus
Omien ajoneuvojen ja koneiden käyttö…
Toimitusketjudata (Scope 3), muun muassa:
Hankinnat ja materiaalit
Kuljetukset ja logistiikka
Jätehuolto
Työmatkat…
Miksi datan keruu voi olla haastavaa? Tieto on usein sirpaleista, ja täytyy koota useista eri lähteistä. Scope 3 -tietoihin liittyy usein puutteita, koska toimitusketjun data ei ole yrityksen omassa hallinnassa, eikä dataa ole aina saatavilla.
Yrityksen hiilijalanjäljen laskenta alkaa määrittämällä, mitä päästöjä laskenta kattaa — eli scope 1, scope 2 ja scope 3 ‑päästöt, jotka ovat kansainvälisesti käytetty GHG-protokollan perusta. Näiden luokat ja sisältö ovat keskeinen lähtökohta kaikelle laskennalle. Laskenta etenee tyypillisesti seuraavien vaiheiden kautta:
Määritä rajaukset: mitä toimintoja, toimipaikkoja ja ajanjaksoja laskenta koskee? Entä mitä rajataan ulkopuolelle ja miksi.
Kerää tarvittava data: energian kulutus, polttoaineet, jätteet, hankinnat, kuljetukset ym.
Valitse kumppani tai ohjelmisto: esimerkiksi GHG-protokollaan perustuvat työkalut, tai asiantuntijalla teetetty laskenta. On suositeltavaa, että ensimmäisen laskennan tukena on ilmastoasiantuntija, vaikka laskennan takana olisikin joku ohjelmisto.
Laske päästöt käyttäen luotettavia päästökertoimia: laskentatyökalut tarjoavat valmiita ja säännöllisesti päivitettyjä päästökertoimia. Myös asiantuntija varmistaa ala- ja ajankohtaisten päästökerrointen käytön.
Raportoi tuloksista: jotta tulokset ovat vertailukelpoisia ja ymmärrettäviä, tulee laskennan tulokset viestiä avoimesti.
Päästökertoimet voivat vaikuttaa merkittävästi laskentatulokseen, ja niiden valinta tulee tehdä huolellisesti. Lähteet voivat vaihdella eri standardien välillä. Myös erilaisia päästökerroinkantoja on olemassa, osa näistä on ilmaisia – toiset maksullisia.
Valintaperiaatteet:
Käytä standardoituja ja luotettavia kertoimia
– GHG-protokollan ja kansallisten toimijoiden tarjoamat kertoimet ovat yleisimpiä.
Valitse mahdollisimman tuore data
– Päästökertoimet tulee päivittää vuosittain, ja monet laskentaohjelmistot tekevät tämän puolestasi.
Huomioi toimialakohtaiset erot
– Eri toimialoilla käytetään erilaisia kertoimia (esim. logistiikka, metsätalous, rakennus).
Avaa aina raportissa, mitä kertoimia käytit
– Läpinäkyvyys on vaatimus kestävän kehityksen standardeissa
Yrityksen hiilijalanjälki on suositeltua päivittää vuosittain, mikä on myös yleisimpien vastuullisuusraportointistandardien käytäntö. Lisäksi päivitys on tarpeen, jos liiketoiminnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia kuten:
Hiilijalanjäljen laskenta on iteratiivinen, ja jatkuvasti kehittyvä prosessi. Ensimmäinen laskenta määrittää yrityksen baselinen, eli sen päästömäärän, mihin seuraavien vuosien hiilijalanjälkeä vertaillaan. Laskenta yleensä tarkentuu tai helpottuu ajan myötä osaamisen, tiedonkeruunprosessien kehittymisen ja datan parantuessa.
Toimialat voivat erota toisistaan suuresti päästölähteiden, materiaalivirtojen ja energiankäytön perusteella. Laskenta voi erota myös sen rajauksen perusteella: mitä kaikkia päästölähteitä on otettu mukaan? Esimerkkejä erityispiirteistä:
Ravintola-ala:
– Raaka-aineiden tuotanto (eläin- vs. kasvisperäinen), energian käyttö (valmistus, kylmäketju), logistiikka, sesonkivaihtelu, hankintaketju ja ruokahävikki…
Rakennusala:
– Suuret materiaalipäästöt (betoni, teräs), logistiikka ja työmaiden energia…
Logistiikka:
– Kuljetusten polttoaineenkulutus, pakkausmateriaalit, varastointienergia…
Palveluala / toimistotyö:
– Energian kulutus ja hankinnat korostuvat, scope 3 on usein suurin.
Metsätalous / maatalous:
– Maankäytön ja biomassan ilmastovaikutukset ovat merkittäviä.
Toimialakohtaiset erityispiirteet huomioiva laskenta paljastaa todelliset päästölähteet ja mahdollistaa oikeat vähennystoimet.
Hiilineutraalius tarkoittaa tilaa, jossa yrityksen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt on ensin vähennetty mahdollisimman pitkälle ja jäljelle jäävät päästöt tasapainotetaan esimerkiksi hiilen sidonnalla tai hyväksytyillä ilmastoyksiköillä.
Hiilijalanjäljen laskenta on tämän tavoitteen perusta ja lähtökohta. Ilman hiilijalanjäljen laskentaa yritys ei pysty:
Hiilijalanjäljen laskenta muuttaa ilmastotyön pistemäisistä teoista todennettavaksi tiedoksi. Se ohjaa toimenpiteet sinne, missä ilmastovaikutus on suurin, auttaa priorisoimaan investointeja ja tukee sekä vapaaehtoisia tavoitteita että lainsäädännön (esim. CSRD) vaatimuksia.
GHG‑protokolla (Greenhouse Gas Protocol) on kansainvälisesti käytetyin viitekehys yritysten ja organisaatioiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan, raportointiin ja vertailuun. Se määrittelee, mitä päästöjä yrityksen tulee huomioida ja miten ne luokitellaan, jotta laskenta on läpinäkyvää ja vertailukelpoista. GHG‑protokollassa päästöt jaetaan kolmeen eri vaikutusluokkaan eli scopeen:
Scope 1 – Suorat päästöt: yrityksen omasta toiminnasta syntyvät päästöt, kuten:
Scope 2 – Epäsuorat energiaperäiset päästöt: ostetun energian tuotannosta syntyvät päästöt, kuten:
Scope 3 – Muut välilliset päästöt: yrityksen koko arvoketjuun liittyvät päästöt, muun muassa:
Scope 3 ‑päästöt muodostavat usein suurimman osan yrityksen hiilijalanjäljestä, mutta ovat myös vaikeimpia laskea, koska data tulee toimitusketjusta, eikä sitä ole välttämättä aina saatavilla kovin helposti.
GHG‑protokollan mukainen päästölaskenta:
Päästöjen vähentäminen on tehokkainta, kun tunnistaa omat suurimmat päästölähteensä ja kohdentaa toimenpiteet niihin. Usein energiatehokkuuden parantaminen, hankintaketjun kehittäminen ja matkustamisen optimointi tuottavat suurimmat ja nopeimmat tulokset.
Päästövähennykset ovat merkittävä ympäristöteko. Vähentämisen lisäksi ilmakehään päässyt hiili on tärkeää myös sitoa esimerkiksi hiilinielujen avulla. Tähän ilmastotyöhön sopivat esimerkiksi tuottamamme ilmastoyksiköt.
Energiankäyttö on monilla organisaatioilla ylivoimaisesti suurin päästölähde — usein jopa 50 % hiilijalanjäljestä.
Työmatkat — erityisesti lennot — voivat olla merkittävä päästölähde.
Monilla yrityksillä suuri osa päästöistä syntyy toimitusketjun piilopäästöistä (Scope 3).
ESG on lyhenne sanoista Environmental, Social ja Governance, ja sitä käytetään kuvaamaan yritysten vastuullisuutta ja kestävän kehityksen toteutumista kolmella osa‑alueella:
Markkinoilla ESG:tä tarkastellaan usein riskiperusteisesti: yritykset arvioivat, mitkä kestävyysriskit ovat niiden toiminnan kannalta olennaisimpia, mitä ne voivat tarkoittaa liiketoiminnalle ja miten riskejä pitäisi hallita. Toisin sanoen: ESG auttaa yrityksiä tunnistamaan vastuullisuuteen liittyvät riskit ja mahdollisuudet, ja ohjaa niitä tekemään kestävämpiä päätöksiä.
SFDR (Sustainable Finance Disclosure Regulation) on EU:n vuonna 2021 voimaan tullut asetus, joka säätelee kestävyyteen liittyvien tietojen läpinäkyvyyttä rahoituspalvelusektorilla. Sen tavoitteena on varmistaa, että sijoittajat saavat selkeää, vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa sijoitustuotteiden vastuullisuudesta.
SFDR edellyttää, että varainhoitajat, pankit ja muut sijoituspalveluyhtiöt raportoivat:
SFDR:n keskeinen tavoite on lisätä läpinäkyvyyttä, ehkäistä viherpesua, tehdä rahastojen ja sijoitustuotteiden kestävyysprofiileista helpommin vertailtavia ja auttaa sijoittajia ymmärtämään, kuinka hyvin tuotteet huomioivat ESG‑tekijät.
EU-komissio julkaisi marraskuussa 2025 ehdotuksen SFDR:n uudistamiseksi, jotta sääntely olisi selkeämpää, helpommin sovellettavaa, paremmin vertailukelpoista ja vähemmän altista viherpesulle. SFRD:n odotetaan uudistuvan vuoden 2026 aikana SFRD 2.0:ksi.
CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) on EU:n uusi, laajennettu direktiivi yritysten vastuullisuusraportoinnista. Sen on tarkoitus varmistaa, että yritykset raportoivat läpinäkyvästi, vertailukelpoisesti ja EU‑tasoisesti yhdenmukaisesti vaikutuksistaan ympäristöön, ihmisiin ja talouteen. Direktiivi korvaa vanhan NFRD‑direktiivin ja on edelleen keskeinen osa EU:n Green Dealia ja kestävän rahoituksen sääntelyä.
CSRD:n rinnalla julkaistiin ESRS-standardit (European Sustainability Reporting Standards), jotka määrittelevät raportoinnin vähimmäissisällön:
Yritysten on raportoitava esimerkiksi GHG-protokollan mukaiset päästöt, mukaan lukien scope 3 -päästöjä.
EU on päättänyt kaventaa CSRD:n soveltamisalaa, jotta raportointivelvoitteet kohdistuvat jatkossa vain suurimpiin yrityksiin. Muutokset vahvistettiin vuosien 2025–2026 aikana. CSRD koskee jatkossa yrityksiä, jotka täyttävät molemmat seuraavat kriteerit:
Muutoksena aiempaan, listatut pk‑yritykset poistettiin velvoitteen piiristä. Arvoketjun pienemmät yritykset suojataan liiallisilta tietopyynnöiltä (“value-chain cap”) ja ei-EU-yritykset tulevat soveltamisalaan vain, jos ne tekevät yli 450 M€ liikevaihtoa EU:ssa.
Huomiona kuitenkin välillinen vaikutus arvoketjun suurten yritysten kautta: vaikka pienet ja keskisuuret yritykset eivät enää ole suoraan raportointivelvoitteen piirissä, CSRD vaikuttaa niihin, jos ne toimivat:
Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa ekosysteemien välistä, lajien välistä sekä lajien sisäistä kirjoa. Se kattaa siis kaiken elämän monimuotoisuuden – elinympäristöjen kirjosta yksittäisten lajien perinnölliseen muunteluun.
Luonnon monimuotoisuus on elämän ja talouden perusta. Se varmistaa meille elämän edellytykset tuottamalla niin kutsuttuja ekosysteemipalveluja, kuten puhdasta ilmaa ja vettä, pölytystä, ravinteiden kiertoa ja luonnon kykyä sopeutua muutoksiin.
Ekosysteemipalvelut ovat luonnon tuottamia hyötyjä, jotka ovat elämän ja hyvinvoinnin edellytys. Ne jaetaan yleisesti neljään ryhmään:
Tuotantopalvelut ovat luonnosta saatavia aineellisia hyödykkeitä, kuten:
Säätelypalvelut ovat luonnon prosesseja, jotka ylläpitävät elinympäristön tasapainoa, kuten:
Ylläpitopalvelut (tukipalvelut) ovat palveluja, jotka muodostavat perustan kaikille muille ekosysteemipalveluille, esimerkiksi:
Kulttuuripalvelut ovat luonnon tarjoamia aineettomia hyötyjä, kuten:
Luontokato tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ja yksipuolistumista. Kun ekosysteemien, lajien tai lajien sisäisen perinnöllisen monimuotoisuuden määrä vähenee, luonnon elinvoima heikkenee – tämä on luontokatoa.
Luontokato etenee nykyään nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, ja sen keskeinen syy on ihmistoiminta. Talousjärjestelmämme perustuu rakenteeseen, jossa luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille ei ole annettu taloudellista arvoa. Koska näitä arvoja ei ole hinnoiteltu tai huomioitu päätöksenteossa, luonnonvaroja on käytetty kestämättömällä tavalla, mikä on johtanut luonnon köyhtymiseen.
Luontojalanjälki tai luontohaitta on mittari, joka kuvaa ihmisen toiminnan kokonaisvaikutusta ekosysteemeihin ja luontoon. Se ilmaistaan yleensä hehtaareina (ha), ja se voidaan laskea tietylle rajatulle kokonaisuudelle, kuten yksilölle, organisaatiolle, yhteisölle, valtiolle tai koko maailmalle.
Luontojalanjäljen avulla arvioidaan, kuinka kestävällä pohjalla luonnonvarojen kulutus on, ja millaisia muutoksia tarvitaan ympäristön suojelemiseksi sekä kestävän kehityksen edistämiseksi.
Luontojalanjälkeen lasketaan yleensä mukaan niin sanotut biologinen jalanjälki, joka tarkoittaa ihmisen aiheuttamaa maankäyttöä ja ekosysteemien häviämistä. Lisäksi luontojalanjälkeen sisällytetään yleensä myös hiilijalanjälki, joka mittaa ihmisen aiheuttamaa päästöjen määrää.
Organisaation luontojalanjälki lasketaan arvioimalla sen toiminnan ympäristövaikutukset eli luontokadon ajurit ja muuntamalla nämä vaikutukset mitattaviksi luontohaitoiksi. Arviointi perustuu toiminnan laajuuteen, sijaintiin ja siihen, millä tavoin liiketoiminta kuormittaa ekosysteemejä.
Organisaation luontojalanjälki johdetaan talouskirjanpidosta kustannusperusteisesti. Tämä tarkoittaa, että taloudelliset toiminnot linkitetään niiden aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin, jotta saadaan kattava kuva luontovaikutuksista koko arvoketjussa.
Luontovaikutus ilmaistaan tieteellisillä, kansainvälisesti käytetyillä mittareilla, kuten:
MSA (Mean Species Abundance): kertoo, kuinka paljon lajien runsautta on jäljellä suhteessa luonnontilaan.
PDF (Potentially Disappeared Fraction of species): arvioi, kuinka suuri osuus lajeista voi kadota tietyn kuormituksen seurauksena.
Nämä mittarit auttavat kuvaamaan vaikutuksen laajuutta ja vakavuutta, ja ne soveltuvat sekä organisaatioiden että laajempien talousjärjestelmien luontovaikutusten arviointiin.
Ekologinen kompensaatio tarkoittaa toimintaa, jossa yhdessä paikassa aiheutettu luontoarvojen heikennys hyvitetään parantamalla luonnon tilaa toisaalla. Hyvitys toteutetaan esimerkiksi ennallistamalla, parantamalla tai suojelemalla luontokohteita niin, että kokonaisluontovaikutus saadaan tasapainoon.
Ekologisen kompensaation tavoitteena on varmistaa, että hankkeiden aiheuttamaa luontohaittaa ei jää nettohävikkiä, vaan luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toiminta voivat pitkällä aikavälillä säilyä tai jopa parantua.
Luontopositiivisuus tarkoittaa tilannetta, jossa toiminnasta aiheutuvat luontohaitat ovat kokonaisuutena pienemmät kuin ne luonnon tilaa parantavat toimet, joita sama toimija toteuttaa. Toisin sanoen luonnon tila paranee nettohyötynä, kun luonnon monimuotoisuutta vahvistavat toimet ylittävät siitä aiheutuvat heikennykset.
Luontopositiivisuus edellyttää siis, että:
Kun näiden toimien nettovaikutus on positiivinen, luonnon monimuotoisuus kasvaa ja ekosysteemien tila paranee.
Päästölaskuri ja laskentaohjelmisto auttaa laskemaan ja seuraamaan yrityksen hiilijalanjälkeä tavoitteellisesti. Carbon+Alt+Delete –laskentaohjelmisto toimii jatkuvaan ilmastotyöhön.
Laskentaohjelmiston raportointi tukee ISO-, ESRS- ja GHG-laskentastandardeja. Voit hyödyntää valmiita raporttipohjia tai yksittäisiä tuloksia osana yrityksesi vastuullisuusraportointia.
Kun hiilijalanjälkitietoa tarvitaan säännöllisesti, useille sidosryhmille ja osaksi vastuullisuusraportointia, kannattaa siirtyä päästölaskuriin ohjelmistona. Laskentaohjelmisto tukee hiilijalanjäljen hallintaa sekä mm. SBTi:n mukaisia päästövähennystavoitteita.
Selainpohjaisen laskentaohjelmiston käyttöönotto on ketterää ja kustannustehokasta. Laskenta voidaan toteuttaa päästölaskuriin asiantuntijatyönä, jonka jälkeen pääsette tutustumaan ja käyttämään työkalua itse.
Kyllä voitte. Huomioitavaa on, että laskentaohjelmisto on suunniteltu asiantuntijakäyttöön. Mikäli osaaminen ja resurssit riittävät, voitte käynnistää laskennan itse asiantuntijan tukemana. Suositus on, että vähintään ensimmäisen vuoden laskenta rakennetaan päästölaskuriin asiantuntijatyönä.
Hiilensidonta tarkoittaa prosessia, jossa hiilidioksidia poistetaan ilmakehästä ja varastoidaan metsiin, maaperään, kasvillisuuteen tai muihin ekosysteemeihin. Luonnolliset hiilinielut – erityisesti metsät – ovat tässä keskeisessä roolissa: ne sitovat hiilidioksidia yhteyttämisen kautta ja vapauttavat samalla happea, mikä auttaa pitämään ilmanlaadun ja ilmaston tasapainossa.
Hiilensidonta on tärkeää, koska ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut nopeasti ihmistoiminnan ja väestönkasvun seurauksena. Lisääntynyt hiilidioksidi yhdessä muiden kasvihuonekaasujen kanssa kiihdyttää ilmaston lämpenemistä ja vahvistaa kasvihuoneilmiötä.
Kun hiiltä sidotaan tehokkaasti metsiin ja muihin ekosysteemeihin, voidaan:
Hiilensidonta on siis sekä ilmaston että luonnon kannalta keskeinen keino hillitä ympäristön muutoksia ja turvata ekosysteemien toimivuutta.
Päästöjen kompensoinnissa rahoitetaan ympäri maailmaa hankkeita, jotka auttavat vähentämään hiilidioksidipäästöjä mitattavalla ja todennetulla tavalla. Näihin hankkeisiin kuuluu esimerkiksi uusiutuvan energian tuotanto, energiatehokkuuden parantaminen, metsien hävittämisen vähentäminen ja puiden istuttaminen.
Standardien mukaiset kompensointihankkeet tarkastetaan säännöllisesti, jotta voidaan varmistua päästövähennyksien, eli hiiliyksiköiden syntymisestä. Kun nämä hiiliyksiköt on saavutettu ja todennettu, esimerkiksi organisaatiot voivat ostaa ja käyttää niitä väistämättömien päästöjen kompensointiin.
Päästövähennykset ovat aina ensisijainen ja vaikuttavin keino ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kaikkien toimijoiden tulisi pyrkiä vähentämään omia päästöjään mahdollisimman paljon – suoraan omassa toiminnassaan ja koko arvoketjussaan.
Nykytilanteessa ei kuitenkaan ole mahdollista vähentää kaikkia päästöjä nollaan maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi:
Tämän vuoksi päästövähennysten lisäksi syntyy edelleen väistämättömiä päästöjä, joita ei voida täysin poistaa lyhyellä aikavälillä.
Ilmastoyksikkö vastaa yhtä hiilensidontahankkeessa tuotettua lisäistä hiilidioksidiekvivalenttitonnia (t CO2e). Organisaatiot voivat ostaa päästöjään vastaavan määrän ja tukea näin kansallista hiilineutraaliustavoitetta. Ostetut yksiköt poistetaan, jotta ne eivät päädy takaisin järjestelmään ja aiheuta kaksoislaskentaa.
Green Carbonin omien kotimaisista hiilinieluista syntyvien ilmastoyksiköiden hinta on ~30 €. Ulkomaisten yksiköiden hinta vaihtelee noin 10–30 € välillä.
Ilmastoyksiköt syntyvät Green Carbonin ja suomalaisten maanomistajien välisen lannoitusyhteistyön tuloksena. Oikeanlaisen lannoituksen ja hyvän metsänhoidon avulla lisätään puuston kasvua, minkä seurauksena syntyy uusia hiilinieluja.
CO2-päästöjen lisääntyminen ilmakehässä on kansainvälinen ongelma. Ilmakehässä ei ole rajoja, eli kun hiilidioksidi pääsee ilmakehään, se leviää ja vaikuttaa globaaliin ilmastoon. Maantieteellisesti ei siis ole väliä missä hanke, josta ilmastoyksiköitä ostetaan, sijaitsee.
Metsitys tarkoittaa metsien uudelleenistuttamista.
Metsät ovat keskeinen tekijä ilmastonmuutosta vastaan taisteltaessa, sillä ne sitovat tehokkaasti hiilidioksidia ilmakehästä ja vapauttavat ilmaan happea. Siten ne puhdistavat ilmaa hiilidioksidista eli toimivat hiilinieluina.
Yhteistyömme myötä kartoitamme metsällesi sopivat keinot lisätä sen kasvua ja siten synnyttää uusia hiilinieluja. Ilmastotyön hyväksi tehtävien toimenpiteiden kautta maanomistajalla on mahdollisuus ansaita normaalien metsä- ja maatalouden tulovirtojen ulkopuolista lisäkorvausta tehtyihin toimenpiteisiin perustuen.
Ilmastonmuutos on monimutkainen ja globaali ilmiö, jonka hillitsemiseksi tarvitaan kaikkien yhteiskunnan toimijoiden panosta. Yrityksillä onkin nyt mahdollisuus tarkastella oman toiminnan ympäristövaikutuksia, minimoida ja kompensoida niitä, ja siten toimia alojensa suunnannäyttäjinä.
Hiilinielu kerää ja varastoi jotakin hiiltä sisältävää kemiallista yhdistettä, yleensä hiilidioksidia. Suomessa metsät ovat tärkeimpiä hiilinieluja, mutta maailmanlaajuisesti meret ovat toinen tärkein hiilinielu. Metsät ja meret sitovat yhteyttämisen tuloksena hiilidioksidia ilmakehästä, jolloin niihin on sitoutuneena hiiltä, eli metsät, meret sekä muut fotosynteesiä käyttävät organismit toimivat hiilivarastoina. Lisäksi meriin liukenee hiilidioksidia sellaisenaan ja muissa epäorgaanisissa muodoissa.
Hiiltä voi myös vapautua takaisin ilmakehään esimerkiksi puiden lahoamisen seurauksena. Kun hiilidioksidia sitoutuu enemmän kuin sitä vapautuu takaisin ilmakehään, syntyy hiilinieluja
Kasvihuonekaasujen väheneminen tai poistuminen toimenpiteiden seurauksena. Lisäisyys on yksi virallisen kompensaation kriteereistä.
ISO 14064 -standardin mukainen toiminta tarkoittaa eräänlaista laatutodistusta, joka kattaa koko prosessin eri vaiheet maanomistaja sopimuksista yrityksille myytävien yksiköiden hallintaan. Auditoinnilla eli toiminnan tarkastuksella varmistetaan, että kaikki osapuolet ovat toteuttaneet sovitut asia siinä laajuudessa kuin on suunniteltu. Auditoinnissa sovelletaan ISO 14064-2 -standardia.
Puuttuuko tästä listasta mielestäsi jotain olennaista? Onko joku asia, mistä haluaisit tietää lisää? Ota yhteyttä niin selvitämme vastauksen, ja jaamme tiedon sinun lisäksesi myös muille.
Onko päästölaskennan tarve tunnistettu ja etsitte työhön sopivaa työkalua? Tai onko laskentatyö jo käynnissä, mutta haluaisitte
Varte kulkee eturintamassa ympäristövastuullisen rakentamisen kehittäjänä. Varte on kotimainen rakennusalan yritys ja heidän ensimmäisessä asiakastarinassaan kerroimme,
Huiskula Oy on perinteikäs yli 90-vuotias suomalainen puutarha-alan perheyritys, joka on jo vuosien ajan vaalinut vastuullisuutta
Mahtavaa, että vastuullisuustyö kiinnostaa sinua. Ota yhteyttä suoraan myyjäämme; hän ottaa asiasi haltuun, ja ohjaa polkuasi eteenpäin.
Voit vaihtoehtoisesti täyttää yhteydenottolomakkeen, ja antaa viestikentässä tarkentavaa esitietoa yhteydenpitoa varten. Otamme sinuun yhteyttä muutaman työpäivän kuluessa.
Huomasithan asiantuntijamateriaalimme ympäristövastuullisuuden ajankohtaisista aiheista?
Tilaamalla uutiskirjeemme saat materiaalimme automaattisesti sähköpostiisi aika ajoin.
