Katseltuaan lentokoneen ikkunasta alapuolellaan tummanvihreinä levittäytyviä suomalaisia kuusikoita, Matti Toivonen pohti metsien mahdollisuuksia päästöjen hallinnassa ja huomasi pian laskeutuneensa Green Carbonin toimitusjohtajan tuolille yrityksen toisena osakkaana.
Matti ei varsinaiseti syntynyt hiilimiehenä, mutta tuli tehneeksi itsestään sellaisen pudotessaan hiilinieluihin ja upotessaan ilmastokysymyksiin. Ennen ilmastoherätystä sujuvasti ATK:ta puhuva it-alan ammattilainen ehti olla yrittäjänä teknologian kehityksen aallonharjalla todistamassa internetin tuomaa mullistusta.
Kun tietotekniikka ja ohjelmistot kävivät arkipäiväisiksi, alkoi Matin sisällä kyteä ajatus ilmastotyöstä.
Hiilinielujen ja ohjelmisto-osaamisen yhdistäminen on yksi esimerkki Matin nerokkaista oivalluksista. On vahva epäilys siitä, että Matin sisään on koodattu tutka, joka havaitsee ympäristöstä mahdollisuudet, joita muut eivät vielä näe. Toisinaan tuntuu, että Matin pää on kuin kristallipallo: jos vain osaisi niin sieltä näkisi tulevaisuuteen.
Matti vannoo esimerkin voimaan ja haluaa esimiehenä iskeä kädet saveen (tai paremminkin istutusputken turpeeseen), jakaa vastuuta sekä kasata loistavaa työtiimiä. Sama esimerkillä johtaminen pätee myös kansainväliseen ilmastotyöhön: ei kannata katsoa, mitä muut tekevät tai jättävät tekemättä, vaan on oltava itse edelläkävijä.
Matti on mukana Suomen lainsäädäntöhankkeissa, joissa kehitetään hiilinieluihin liittyviä lakeja, sekä perustamassa kompensaatioalan verkostoa Suomessa. Green Carbonin hän vie Suomesta maailmalle kohti kansainvälisiä vesiä.
Green Carbonilla Matti tunnetaan lyhenteellä KAE, kaikkien alojen erikoismies. Nimi on enne.
Varsinaista mottoa ei Matilla ole, mutta hiilimiehen toimenkuvaan pätee hyvin seuraava kuuluisa lausahdus:
