Ilmastokriisissä joku maksaa laskun joka tapauksessa
Ilmastotyö ja sen painopiste julkisuudessa tuntuu liikkuvan kuten pienimpien futareitten peli: joku potkaisee pallon yhteen suuntaan ja kaikki juoksevat perään kuin ampiaisparvi. Hallituksemme on nostanut agendalle hiilenpoiston teknologiaratkaisut (BECCS) ja nyt teknologia on ilmastotyön uusi hopealuoti. Muut vaihtoehdot eivät saa enää edes palstatilaa.
Onneksi pari viikkoa sitten muistutettiin Helsingin Sanomissa, että ilmastotyössä on käytettävä kaikkia keinoja hiilidioksidin vähentämiseksi ja poistamiseksi. Luontoperäisten hiilinielujen vahvistaminen on välttämätöntä tehdä nyt, samalla kun odotamme että teknologiset poistoratkaisut ovat käytettävissä skaalatusti, turvallisesti sekä kustannustehokkaasti.
Kotimainen ilmastoyksikkö on käyttövalmis ja kustannustehokas ratkaisu
Toimenpiteet eivät ole toisiaan poissulkevia joko/tai-valintoja: tekoja tarvitaan nyt ja pidemmällä tähtäimellä. Jos meillä on nyt käytettävissä metsän hiilensidontaa edistäviä keinoja kuten lannoitus, hakkuitten myöhentäminen ja kiertoajan pidentäminen, pitäisi nämä hyödyntää.
Maankäyttösektorin ja metsänhoidon ratkaisut ovat kustannustehokkaita ja toimivia. Lisäksi ne ovat tutkittuja ja todennettuja. Metsän suojelulla on oma arvokas paikkansa myös biodiversiteetin kannalta, mutta pelkkä suojelu ei yksin riitä. Ikääntyneestä metsästä tulee jossakin vaiheessa päästölähde.
Ja sitten, puhutaan vähän rahasta. Jos Suomi joutuu ostamaan ETS-yksiköitä (Emissions Trading System units) markkinoilta kattaakseen hiilivajetta, kertyy lasku meille kaikille maksettavaksi. Karkean arvion mukaan (Ilmastopaneeli 2023) summa voi olla 700 milj. € 2026. Se voi johtaa rajoituksiin ja kieltoihin metsänkäytössä, ja vaikuttaa näin metsänomistajiin. Se johtaa verojen kautta myös yritysten ja kansalaisten kukkaroille. Eikä BECCS-teknologiakaan ole edullista: yhden ilmastoyksikön hinta-arvio liikkuu välillä 500–2000 € / tonni. Metsäpohjainen ilmastoyksikkö on tällä hetkellä 30–50 € / tonni vapaaehtoisella hiilimarkkinalla.
Kontribuutio-ajattelu ohjaa ilmastotyötä oikeaan suuntaan
Valtion roolin tulisi olla mahdollistaja: vapaaehtoinen hiilimarkkina on kehittymässä uskottavaksi kaupalliseksi ratkaisuksi. EU:n tuleva hiilensidontadirektiivi ohjaa toimijoita oikeaan suuntaan ja varmentaa toimintaympäristön luotettavuuden myös hiilinieluyksiköiden ostajille. Tukemalla kotimaisen vapaaehtoisen hiilimarkkinan kehitystä valtio mahdollistaisi uuden liiketoiminnan syntymistä. Suomessa tuotetun ilmastoyksikön ostaminen tuottaa myös työtä ja verotuloja, eli kontribuoi enemmän hyvää.
Kontribuutio-ajattelu on lyömässä itseään läpi myös kansainvälisellä kentällä. Suuret alan toimijat ja mielipidevaikuttajat, kuten SBTi ja ICVCM, ovat nostaneet kontribuutioajattelun ilmastotyön uudeksi mustaksi. Koska ilmasto ei odota, on yritysten vähennettävä omia päästöjään, ja sen lisäksi kannustetaan panostamaan ilmastotekoihin oman arvoketjun ulkopuolelta.
SBTi julkaisi helmikuun lopussa uudet ohjeistukset Beyond Value Chain Mitigation-toiminnasta, eli yrityksen arvoketjun ulkopuolella tapahtuvasta ilmastotyöstä. Näissä ohjeissa kannustetaan niitä yrityksiä, jotka jo toimivat tavoitteiden mukaisesti omassa arvoketjussaan, tekemään aktiivista ilmastotyötä myös sen ulkopuolella valitsemalla ilmastotukitoimikseen toimenpiteitä, jotka tuottavat lisähyötyä, eli kontribuutiota. Kotimaisten ilmastoyksiköiden käyttäminen on siis SBTi:n ohjeistuksenkin näkökulmasta hyvä valinta.
Artikkelin on kirjoittanut:
Eeva-Liisa Heinaro
Eeva-Liisa on vieraileva asiantuntija, joka on kartuttanut näkemystään hiilimarkkinasta metsäteollisuuden kansainvälisissä myyntitehtävissä sekä toimimalla kotimaisessa hiilimarkkinassa. Eeva-Liisa seuraa myös aktiivisesti kansainvälisen hiilimarkkinan kehittymistä ja kiemuroita.
Tutustu kotimaisiin HiiliPlus+ ilmastoyksiköihin.
Autamme vastuullisuustyösi kaikissa vaiheissa. Varaa maksuton 30 min. konsultaatio asiantuntijamme kanssa. Kartoitetaan yrityksenne tilanne yhdessä, ilman sitoumusta.
