Yritysten puheet vastuullisuudesta ja hiilineutraaliudesta sekä vihreyttä viljelevät markkinointipuheet vilisevät erilaisia termejä, jotka eivät kuulijalle välttämättä aukea. Ympäristötermistö on toisinaan niin monimutkainen ja spesifi, että alaa tuntemattomalle se näyttäytyy täysin vieraana kielenä. Tästä hyvänä esimerkkinä on päästölaskennassa ja -raportoinnissa esiin nouseva Scope 1, 2, 3 -luokittelu.
EU:n CSRD -direktiivi (corporate sustainability reporting directive) velvoittaa kaikkia suuryrityksiä raportoimaan ympäristöön, työntekijöihin, ihmisoikeuksiin, korruption vastaiseen toimintaan sekä lahjontaan liittyvistä seikoista. VSME -standardi (Voluntary sustainability reporting standard for SME´s) puolestaan ohjaa pk-yrityksiä vastuullisuustyössään.
Käytännössä tämä tarkoittaa vastuullisuusraportointia eli kuinka yritys huomioi ympäristön, talouden ja sosiaaliset tekijät. Laki koskee vain suurimpia yrityksiä, mutta liiketoimintahyötyä saadakseen ja isot asiakkaat vakuuttaakseen, myös pienemmät yritykset ovat alkaneet kasvavassa määrin raportoida vastuullisuuttaan.
Standardit raportoinnin perustana
Raportointia varten tarvitaan sääntöjä eli standardeja, jotta raportointi on yhtenäistä ja vertailtavaa. Standardit ovat eri ohjeistuksia siitä, miten jokin asia tulee tehdä. CSRD:n mukaista raportointia ohjaa ESRS -standardi, VSME -standardi toimii pk-yrityksen vastuullisuusraportoinnin selkänojana. Kansainvälisesti hyväksyttyjä ja laajasti käytettyjä hiilijalanjäljen laskentaan ohjeistavia ympäristöstandardeja on useita.
Käytetyin ympäristövaikutusten laskemiseen kehitetty standardi on GHG-Protocol (Greenhouse Gas Protocol) eli Kasvihuonekaasuprotokolla. Se on kytköksissä maailmanlaajuiseen laajempaan GRI-raportointijärjestelmään, joka keskittyy ympäristön ohella myös yrityksen yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin.
Kasvihuonekaasuprotokollassa päästöt jaotellaan kolmeen laajuusalaan:
Scope 1 -luokkaan kuuluvat päästöt, joihin yritys voi suoraan vaikuttaa ja joita yritys voi helpoimmin kontrolloida. Päästöt syntyvät paikan päällä yrityksen oman toiminnan seurauksena. Esimerkiksi omien ajoneuvojen polttoainepäästöt.
Scope 2 -luokkaan kuuluvat tuotannon epäsuorat ostoenergiaan liittyvät päästöt esimerkiksi sähkön ja lämmön tuotannosta.
Scope 3 -luokkaan kuuluvat myytyjen tuotteiden loppukäytöstä ja tavaroiden ja palveluiden hankinnasta syntyneet päästöt eli kaikki epäsuorat päästöt. Näitä ovat mm. jätehuolto, vesihuolto, logistiikka, materiaalien hankinnan päästöt. Scope 3 -luokka jakautuu 15 eri kategoriaan. Päästölaskennassa voidaan valita yrityksen kannalta keskeisimmät kategoriat ja keskittyä niiden päästöjen selvittämiseen.
Hiilijalanjälki ulottuu laajalle
CSRD-direktiivi velvoittaa suuryrityksiä raportoimaan päästöt kattavasti. VSME -standardi ohjaa puolestaan huomioimaan Scope 1- ja Scope 2 -luokkien päästöt ja suosittelee Scope 3 -päästöjen raportointiin erityisesti päästöintensiivisillä aloilla. Monet ovat toteuttaneet laskennan kattavasti osoituksena tavoitteellisesta ilmastotyöstä.
Yrityksen Scope 1- ja Scope 2 -päästöt syntyvät suoraan yrityksen omasta toiminnasta ja ovat siksi myös helposti laskettavissa. Epäsuorat Scope 3 -päästöt syntyvät lähteistä, joihin yrityksillä itsellään on vähemmän vaikutusvaltaa, ja siksi niiden laskeminen on vaativampaa.
Scope 3 kategorian päästöt kattavat usein yli 70 % liiketoiminnan päästöistä ja vaikutus on merkittävä hiilijalanjäljen kokonaisuudessa. Ilman Scope 3 päästöjen huomioimista yritys ei voi vakuuttaa tekevänsä tavoitteellista ilmastotyötä.
Artikkelia päivitetty 6.2.2026
