fbpx

Mitä jos keskittyisimme mahdollisuuksiin?

“Kotimaisesta kompensaatiosta käytävää keskustelua seuranneena olen pannut merkille, että monen kirjoittajan mukaan haasteita tuntuu riittävän, ratkaisuja ollessa selvästi vähemmän. Tai itse asiassa ei yhtään. Äkkiseltään voisi ajatella kriitikoilla olevan varsin helppo rooli: ongelmia kun on usein vaivattomampaa keksiä kuin ratkaisuja.”

Samainen tilanne oli myös lähtökohta, kun Green Carbonia perustettiin alkutalvesta 2017. Kotimaisten maanomistajien ottamisesta mukaan ilmastotyöhön oli puhuttu jo vuosia, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan: Oli haasteita ja esteitä, mutta ratkaisuja selvästi vähemmän.

Kiihtyvän ilmastonmuutoksen näkökulmasta tällainen jahkaileminen tuntui hurjalta. Suomessa on 26 miljoonaa metsähehtaaria ja yli 600 000 metsänomistajaa, joista isolla osalla  aito halu auttaa ja osallistua. Jos edes joka sadannen hehtaarin saisi jollain keinolla kasvamaan vuodessa yhden kuution puuta enemmän kuin normaalisti, niin olisihan se jo jotain. Tämä merkitsisi melkein kolmeasataatuhatta tonnia sitoutunutta hiilidioksidia vuodessa. Ja se olisi vain sadasosa metsäpinta-alasta. 

Neljä vuotta myöhemmin oli kotiläksyt tehty. Oli selvitetty, millä tavoin hiilinieluhankkeita toteutetaan maailmalla, ja mitkä ovat viralliset, kansainväliset pelisäännöt, jotka hankkeissa tulee huomioida. Oli perehdytty alaa koskeviin standardeihin ja niiden toteuttamista valvoviin tahoihin.  Oli seulottu eri menetelmiä yhdessä tutkijoiden kanssa ja peilattu kutakin menetelmää yksi kerrallaan käytettävissä olevien standardien kannalta. Ja vihdoin päästy lopputulemaan, mitkä menetelmät voisivat pohjoismaisissa oloissa toimia, ja millä tavoin ne olivat saatavissa standardien mukaisiksi suomalaisen perhemetsätalouden puitteissa.

Päästään helmikuuhun 2021, jolloin ensimmäinen pohjoismainen, kolmannen osapuolen auditoima standardiperusteinen hiilinielumenetelmä näki päivänvalon. Rima oli pidetty korkealla ja se oli lopulta ylitetty. Monta yritystä se oli kuitenkin vaatinut, ja aika monta kertaa olisi tehnyt mieli laskea rimaa. Mutta tähän ei taivuttu, ja vihdoin neljän vuoden työ palkittiin. Onneksi etukäteen ei tiedetty, minkä mittainen ja minkä hintainen työmaa on edessä. Savottaan kuitenkin ryhdyttiin, ja hyvä niin.

Kun tässä valossa luen tämän päivän kotimaiseen kompensaatioon liittyviä asiantuntijakirjoituksia, joissa niputetaan kaikki kotimaiset kompensaatiotoimijat ja -menetelmät samaan säkkiin, meinaa välillä vähän harmittaa. Kun kotimainen kompensaatio on kuin säkkiin työnnetty sika, jää totuus jonnekin sinne säkin ulkopuolelle. Päätinpä tarttua kynään. Mietin asiaa alkuperäisen ajatukseni mukaan nimenomaan ilmaston näkökulmasta, enkä osaa ymmärtää tätä ongelmakeskeistä lähestymistapaa yhtään sen enempää kuin vuonna 2017.

Niinpä kysyn: Mitä, jos keskittyisimme ongelmien sijaan mahdollisuuksiin? Olisiko meillä täällä Suomessa, tuon lähes 30 miljoonan metsähehtaarin kanssa, mahdollisuuksia saada aikaan ilmaston puolesta jotain myönteistä, jopa merkittävissä määrin? Olisiko meillä mahdollista saada aikaan aidosti lisäistä hiilensidontaa ja vielä kaikkien kansainvälisten pelisääntöjen mukaan ja kansainvälisessä mittakaavassa laadukkaalla tavalla?

Ainakin meillä on siihen kaikki lähtökohdat olemassa ja meillä on myös toimijoita, jotka haluavat toimia aidosti vastuullisella tavalla, ilman oikopolkuja tai rimanlaskuja. Sekin on nimittäin todistetusti mahdollista.

Aito lisäisyys

Aito lisäisyys tarkoittaa hiilensidontaa, jota ei tapahtuisi ilman (ulkopuolisella rahoituksella toteutettua) hiilensidontaprojektia, eli esimerkiksi metsityshankkeessa metsittämistoimenpidettä ei tehtäisi ilman sen ympärille rakennettua projektia. 

Kompensaatiohankkeilta vaadittava aito lisäisyys voidaan edelleen jakaa toiminnalliseen ja taloudelliseen (aitoon) lisäisyyteen. Näistä taloudellinen lisäisyys edellyttää, etteivät hankkeen toimenpiteistä syntyvät taloudelliset hyödyt (esimerkiksi lisääntynyt puuntuotanto) ole jo itsessään siinä määrin kannattavia, että hanke olisi kannattavaa toteuttaa myös ilman siihen ohjattua ulkopuolista rahoitusta.

Kotimaisessa toimintaympäristössä hyvän kompensaation vaatimuksista etenkin toiminnallisen lisäisyyden toteutumista on helppo seurata ulkopuolelta käsin. Esimerkiksi metsälain vaatimat toimenpiteet – kuten normaali talousmetsän uudistaminen – tehtäisiin joka tapauksessa, ilman ulkopuolisia hankkeita. Näin ollen näiden toimenpiteiden ympärille ei voida myöskään rakentaa hiilinieluhankkeita, joita hyödyntää päästökompensaatiossa.

Green Carbonin lannoitusmenetelmä täyttää kiistatta toiminnallisen lisäisyyden vaatimukset, sillä ilman lannoitustoimenpiteitä ei syntyisi hankkeessa kompensaationa hyödynnettävää metsikön lisäkasvua. Kompensaationa hyödynnettävä lisäkasvu perustuu Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tekemiin tutkimuksiin ja tarkkoihin laskelmiin, minkä lisäksi siitä tehdään standardin mukaiset vähennykset mm. hankkeessa syntyneiden päästöjen ja hankkeen epävarmuustekijöiden huomioimisen osalta. Näistä vähennyksistä lisää tarkemmin alempana.

Taloudellisen lisäisyyden osalta lannoitusmenetelmässä on keskeistä, minkä tyyppisillä kohteilla lannoitushankkeet toteutetaan. Hankkeet tulee ohjata kohteisiin, joita ei olisi taloudellisesti kannattavaa lannoittaa ilman ulkopuolista rahoitusta. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi nuoremmat, kuitupuuvaltaiset kasvatusmetsät, joissa lisäkasvu syntyy pääosin vähempiarvoisesta kuitupuusta, tai maapohjaltaan karut metsäkohteet. Tällaisilla alueilla lannoituksella saatu puuston arvonlisäys ei riitä kattamaan lannoituksesta aiheutuneita kustannuksia tai taloudellinen hyöty ei saavuttaisi vaadittua kannattavuustasoa.

Taloudellisen lisäisyyden osalta ulkopuolisen rahoituksen merkitys hankkeen toteutumisessa voi liittyä muuhunkin kuin metsän rahalliseen arvoon. Suomessa on iso joukko maanomistajia, joiden päätöksentekoa ohjaavat muut kuin taloudelliset arvot. Jos puuntuotannosta saatavat tulot eivät ole keskeinen tekijä metsäalueen hoidossa, jää lannoituskin toteuttamatta ilman ulkopuolista rahoitusta ja ohjausta. Jokaisella rahoituksella toteutetulla lisäkuutiolla metsien kasvussa on ollut myönteinen vaikutus ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Mittaus, raportointi ja kolmannen osapuolen auditointi

Kansainväliset standardit vaativat, että hankkeessa tuotettu aito lisäisyys on pystyttävä osoittamaan riittävällä tieteellisellä näytöllä. Aikaansaatujen hiilinieluyksiköiden määrä  on pystyttävä mittaamaan ja raportoimaan luotettavasti ja tarkasti. Myös syntyneiden yksiköiden käyttö kompensaatiossa on pystyttävä osoittamaan yksikkökohtaisesti, millä varmistetaan, että kukin yksikkö on hyödynnetty vain kerran.

Green Carbonin lannoitusmenetelmän tieteellinen tausta ja laskenta perustuvat Luonnonvarakeskuksen tuottaman, vuosikymmeniä kestäneen maanlaajuisen lannoitustutkimuksen tuloksiin. Useiden eri lannoitustutkimuksien pohjalta tuotettu laskentatyökalu laskee kunkin lannoitustoimenpiteen synnyttämän lisäkasvun metsäkuviokohtaisesti. Laskenta perustuu puuston lähtötietoihin (puulaji, ikä, pituus…), maaperätietoihin ja maantieteelliseen sijaintiin.  Saatu tulos huomioi siis kunkin metsikön ominaispiirteet eikä ole vain yleispätevä keskiarvo. 

Syntyneet päästöyksiköt numeroidaan, ja niiden kulkua raportoidaan välivaiheittain kunkin yksikön syntymästä aina käyttöhetkeen asti. Tämän jälkeen yksiköt poistuvat käytettävien yksiköiden listalta. Ylläkuvatun prosessin toteutumista valvotaan jokavuotisilla auditoinneilla kolmannen, riippumattoman osapuolen (DNV) toimesta. Samainen taho valvoi ISO 14064-standardin asettamien vaatimusten toteutumista menetelmän kehittämisvaiheessa. Myös tätä työtä auditointiorganisaatio jatkaa vuosittaisten auditointien yhteydessä. Näin varmistutaan siitä, että tässä kaikki vaaditut  toimenpiteet ja varmistukset tapahtuvat. 

Pysyvyys

Pysyvyydellä tarkoitetaan hankeen avulla sitoutuneen hiilidioksidin pysymistä sitoutuneessa muodossa vähintään hankkeelle asetetun tavoiteajan. Hiilensidontahankkeiden pysyvyyteen liittyvät tavoiteajat vaihtelevat, mutta tavoitteeksi asetetaan aina mahdollisimman pitkä aikajänne, hanketyypin tuomat rajoitteet huomioiden.

Kuhunkin hiilensidontahankkeeseen sisältyy aina riski, että sidottu hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään liian aikaisin. Esimerkiksi metsien ja puuston hiilensidontaan perustuvien hankkeiden elinkaari voi päättyä ennenaikaisesti joko luonnontuhon tai ihmistoiminnan seurauksena. Kohdealueen käytössä, omistuksessa tai luonnonkierrossa mahdollisesti tapahtuvat muutokset ovat hankkeiden epävarmuustekijöitä. Viidenkymmenen tai jopa sadan vuoden tavoiteajassa ehtii tapahtua paljon, eikä kaikkia muutoksia voida ennustaa täydellisesti niin pitkällä aikajänteellä. Hankkeita toteutettaessa nämä riskit on pystyttävä arvioimaan ja minimoimaan niin hyvin kuin mahdollista.

Green Carbonin lannoitushankkeiden tavoitteena on – pohjoismainen maanomistus (perhemetsätalous) huomioiden – mahdollisimman pitkä, vähintään useamman vuosikymmenen mittainen pysyvyys. Hankkeen ajaksi maanomistajan kanssa tehtävällä, määräaikaisella sopimuksella kielletään kaikki maaperään ja puustoon kohdistuvat toimenpiteet sopimusalueella. Näin pysyvyys varmistetaan hankkeen aikana lukuun ottamatta mahdollisia luonnontuhoja, joita ei pystytä ennustamaan.

Valitsemalla kohteiksi vain kasvatusmetsävaiheen alkupuolella olevia metsäalueita, joilla hyvän metsänhoidon mukaista kiertoaikaa on jäljellä vielä vuosikymmeniä (väh. 30 vuotta), pyritään varmistamaan pidempi, vuosikymmeniä kestävä pysyvyys. Kohteiksi ei siis hyväksytä kiertoajan lopussa olevia tai sitä lähestyviä uudistuskypsiä metsiä. Lisäksi lannoituksen ansiosta kohdealueella kasvanut sahatavaran eli tukkipuun osuus mahdollistaa pysyvyyden pitkäaikaisissa hiilivarastoissa, esim. hirsi- tai muissa puurakennuksissa. Vaikka hankkeen alainen puusto päätyisikin hakkuutoimenpiteiden kohteeksi, hiili suurilta osin sitoutuneena rakentamiseen käytetyssä puutavarassa vielä vuosikymmeniä.

Yksiköiden suodatus (eng. Buffer Pool)

Niin kotimaisten kuin kansainvälisten hiilensidontahankkeiden pysyvyyteen liittyy aina joitakin epävarmuuksia. Nämä epävarmuustekijät huomioidaan lopullisia kompensaatioyksiköitä määrittäessä suodattamalla eli vähentämällä syntyneitä yksiköitä hankkeessa sidotun hiilidioksidin kokonaismäärästä standardin ja hyvän kompensaation vaatimusten mukaisesti. Näin luodaan marginaali tai puskuri, jolla varmistetaan, että hiilidioksidia on varmasti sitoutunut vähintään kaupallisesti hyödynnettävä määrä.

Green Carbonin lannoitushankkeissa syntyvistä yksiköistä  vähennetään prosessin eri vaiheissa kaiken kaikkiaan puolet. Todellisuudessa hankkeella on siis tuotettu kaksi kompensaatioyksikköä jokaista kaupallisesti hyödynnettävää yksikköä kohti. Menettelyllä varmistetaan, että hankkeelta toivotut ilmastovaikutukset toteutuvat vähintään tavoitteiden mukaisesti epävarmuustekijöistä huolimatta.

Kaksoislaskenta

Yksi metsä- ja maankäyttöpohjaisiin hiilensidontahankkeisiin liittyvistä kansainvälisistä riskeistä on yksiköiden kaksoislaskenta. Tämä tarkoittaa, että kompensaatioyksiköt lasketaan hyväksi kahden eri tahon (esimerkiksi hankkeen kohdevaltion ja päästöjään kompensoivan yrityksen) ilmastotavoitteiden toteutumisessa. Käytännössä tämä riski on suurimmillaan kompensaatiohankkeen kohdevaltion raportoidessa ilmastotavoitteensa Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteiden mukaisesti.

Ongelma on globaali ja koskee käytännössä lähes kaikkia  maailmassa toteutettuja hiilinieluhankkeita, sillä Pariisin ilmastosopimuksessa sovittuun raportointiin on sitoutunut yli 190 maata. Myös ongelman ratkaisun tulee näin ollen olla globaali, ja työ asian ratkaisemiseksi onkin käynnistynyt. Teknisesti asia olisi ratkaistavissa yksityisen sektorin rekisterillä, jonka sisältämät yksiköt huomioitaisiin valtioiden tekemissä raportoinneissa. Tämä on tavoitteena myös Suomessa, ja Green Carbon on osaltaan edistämässä rekisterin valmistumista ja käyttöönottoa. Valitettavasti kansainväliset pelisäännöt estävät vielä tällä hetkellä kaikki valtioiden kasvihuonekaasuinventaariosta tehtävät vähennykset. Poliittinen työ asian muuttamiseksi on kuitenkin jo käynnissä.

Kaksoislaskenta on siis monisyinen ongelma, johon liittyvät riskit on huomioitava hiilinieluhankkeiden toteutuksessa, kunnes asiaan saadaan kansainvälisesti toimiva ratkaisu. Olkoonkin, että suomalaisissa metsäpohjaisissa hankkeissa kaksoislaskennan riski on olemattoman pieni. 

Metsien osalta Suomen valtion toteuttama ilmastovaikutusten raportointi perustuu Valtion metsien inventointiin (VMI). VMI:n taustalla on maan kattava koealojen verkosto, joiden avulla seurataan metsien nykymäärää ja -kasvua. Sisältyäkseen VMI-mittauksen ja sitä kautta valtion kasvihuonekaasuinventaarion tuloksiin, yksityisen sektorin hiilinieluhankkeen tulisi sijoittua juuri tällaiselle maastokoealalle. Yksityisten metsäpohjaisten hiilinieluhankkeiden kokonaispinta-ala on tällä hetkellä muutaman tuhannen hehtaarin luokkaa, VMI-inventoinnin alaisen pinta-alan ollessa n. 22 milj. metsähehtaaria, mistä koealat kattavat vain pienen murto-osan. Yksityisten hankkeiden kattaman pinta-alan osuus on siis prosentin sadasosia koko VMI:n kattamasta pinta-alasta.

Myös hiilinieluyksiköiden määrän osalta suhde on samaa luokkaa. Vuonna 2020 Suomen valtion raportoima metsien nettonielu oli -27,8 milj. CO2-ekv-t., kun taas vapaaehtoisten, kaupallistettujen hiilinieluhankkeiden kokonaismäärä oli korkeintaan kymmenen tuhatta ekvivalenttitonnia. Puhutaan siis korkeintaan prosentin kymmenyksen luokkaa olevasta suhdeluvusta,  joka mahtuu valtion raportoimien lukujen virhemarginaaliin.

Riski kaksoislaskennalle on kuitenkin joka tapauksessa olemassa ja kasvaa samassa tahdissa vapaaehtoisten hiilinieluhankkeiden määrän kehittymisen kanssa. Tästä johtuen rekisteri vapaaehtoisten hankkeiden sisältämistä yksiköistä on saatava käyttöön mitä pikimmin. Kaksoislaskennan näkökulmasta on toki toivottavaa, että vastaava rekisteri tai muu vastaava ratkaisu kaksoislaskennan riskin poistamiseksi etenisi myös muissa Pariisin ilmastosopimuksen ratifioineissa maissa.

Tässä siis joitakin esimerkkejä tavoista, joilla Green Carbon toimii kotimaisen kompensaation mahdollistamiseksi. Tämä on kuitenkin vasta alkua, niin meille kuin koko alalle. Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa, joista suuri osa haluaa todella olla mukana ilmastotalkoissa, ja he etsivät parastaikaa toimivia keinoja osallistua ilmastotyöhön. Hyvä metsänhoito jo itsessään edistää ilmastonmuutoksen torjumista, ja muita keinoja käyttöön otettaessa on pystyttävä säilyttämään mahdollisuudet tämän elinkeinon harjoittamiseen myös jatkossa. Pohjoismaisiin oloihin soveltuvia, aitoa lisäisyyttä tuottavia menetelmiä tarvitaan, ja nopeasti, sillä ilmasto ei odota. 

Näin ollen, toivotan kaikki mahdolliset osapuolet tervetulleiksi talkoisiin, kehittämään näitä ratkaisuja. Pelkkä olemassa olevien toimien ja toimijoiden alasampuminen on kuitenkin turhan helppoa, ja siihen pystyy ihan varmasti kuka tahansa – etenkin asiaan ja nykytilanteeseen perehtymättä.

Lopuksi haluan vielä korostaa, että olemme puhuneet tässä vain päästöjen kompensoinnista. Ilmaston kannalta tärkeimmät toimenpiteet tehdään kuitenkin jo aina ennen kompensaatiota. Nykytilan ymmärtäminen eli päästöjen laskenta ja vähennystoimet ovat ensisijassa, kun kuluttajien tai organisaatioiden toiminnan ilmastovaikutuksia tarkastellaan. Ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä tulemme tarvitsemaan valtavasti lisää osaajia ja työkaluja tulevaisuudessa ja tässä työssä mekin haluamme olla mukana – muutenkin kuin vain kompensaatiomenetelmien kehittämisen saralla. 

Kompensaatio ei yksinään riitä ratkaisemaan ilmastonmuutosta, mutta on yksi tärkeä osa kokonaisuutta. Ihmistoiminnasta syntyy väistämättä päästöjä, ja vaikka kaikki päästöt loppuisivat nyt, ilmakehään jo päästetty hiilidioksidi pitäisi kasvihuoneilmiötä yllä. Siksi päästöjen vähentämisen lisäksi niitä on myös sidottava. Mikäs sen parempaa, jos tämän voi tehdä täällä lähellä, todennettavasti ja jäljitettävästi.

Toivon, että seuraavan kerran, kun joku pohtii kotimaisten kompensaatiomenetelmien nykytilaa, hän päätyisi ottamaan yhteyttä meihin. Kerromme mielellämme omasta toiminnastamme ja kotimaisten kompensaatiomenetelmien nykytilasta. Näin vältytään laittamasta kaikkia alan toimijoita samaan koriin. Virheellisillä yleistyksillä tai virheellisellä informaatiolla ei varmasti lopulta ajeta kenenkään, varsinkaan tämän planeetan, etua.

Kirjoittanut Kimmo Koistinen, Green Carbonin Operatiivinen johtaja ja metsäasiantuntija.

Esimerkki- Sertifikaatti