Yrityksiltä vaaditaan vastuunkantoa ja selkärankaa, mutta miltä tilanne näyttää sijoittajan näkökulmasta katsottuna? Sijoittajilla on paljon valtaa, mutta paljonko vihreät arvot mahtavat painaa osakesalkussa? Istuimme alas Jyväskylän yliopiston pitkäaikaisia sijoituksia hoitavan Vesa Kuparin kanssa.
Aiemmassa blogissamme kerroimme Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisön, JYU.Wisdomin, tekemästä ilmasto- ja luontohaittaselvityksestä. Päästölaskennan tuloksissa huomattiin, miten merkittävä osa (43 %) yliopiston vuoden 2019 hiilijalanjäljestä muodostui sijoituksista.
– Kartoituksen lopputulema on odotettu siinä mielessä, että sijoituksillehan voidaan laskea hyvinkin raskas hiilijalanjälki. Tämä johtuu siitä, että nykyinen elinkeinoelämä on maailmanlaajuisesti hyvin hiili-intensiivistä. Globaalisti hyvin hajautettuun sijoitussalkkuun sisältyy tällä hetkellä väistämättä myös hiili-intensiivisiä yhtiöitä, toteaa Vesa Kupari.
Olennaista on se, pyrkivätkö yritykset suunnitelmallisesti vähentämään hiilijalanjälkeään. Haaste ei ole helppo ja se edellyttääkin useimmiten yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä. Ja aikaa. Erinomainen esimerkki on SSAB:n, Vattenfallin ja LKAB:n yhteinen hanke päästä hiilineutraaliin terästuotantoon, toteaa Kupari.
Kuka kantaa vastuun?
Kenellä on vastuu päästöistä: sijoittajalla vai rahoitettavalla yrityksellä? Viimekädessä voitaneen argumentoida, että vastuu on yhteisesti kaikilla. Sijoittajan mielessä voivat olla tuottavuuden lisäksi sijoittamisen riskittömyys ja myös omat arvot. Yrityksille taas on tärkeää pysyä sijoittajille mielenkiintoisena, missä kestävyydellä voi olla iso rooli ESG-sijoittamisen roolin kasvaessa.
ESG on lyhenne englannin kielen sanoista ‘Environment, Social, Governance’, sillä viitataan yrityksen ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen sekä hallintoon. Kasvihuonepäästöjen lisäksi sijoituspäätöstä tehdessä tarkastellaan siis myös muuta ympäristöön vaikuttavaa toimintaa, kuten resurssitehokkuutta. Tähän rinnalle tulevat myös muut yhteiskunnalliset kysymykset, kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, henkilökunnan hyvinvointi ja hallinnon kohdalla esimerkiksi rehellisyys tai korruption määrä. ESG-kriteereitä käyttäen yrityksiä voidaan pisteyttää niiden vastuullisuuden mukaan.
Talous ja ympäristö ovat kautta aikain olleet napit vastakkain, mutta näin asioiden ei tarvitse olla. Kuparin mukaan ei ole yksiselitteistä selvyyttä siitä, onko vastuullisuudella vaikutusta tuottoon. Tieteellistä näyttöä on puolesta ja vastaan.
– Emme näe suoraa yhteyttä tuottotason ja vastuullisen sijoittamisen välillä, muuten kuin sitä kautta, että ESG:n mukainen vastuullinen sijoittaminen vähentää hyvin todennäköisesti riskiä. Ei siis välttämättä ole suoraa vaikutusta tuottoon, mutta vastuullisuus voidaan nähdä riskienhallinnan välineenä, Kupari kommentoi Jyväskylän yliopiston sijoituksia.
Vastuullisuus on velvollisuus
Ympäristöä kuormittava tai ihmisoikeuksia räikeästi rikkova toiminta on ollut yrityksille imagohaitta jo vuosikymmeniä. Tästä ovat pitäneet huolen muun muassa lukuisat voittoa tavoittelemattomat järjestöt, jotka listaavat yrityksiä niiden vastuullisuuden mukaan. Suomessa tätä työtä tekee Eettisen kaupan puolesta ry eli Eetti.
Järjestöt eivät joudu huutelemaan tyhjiössä, sillä myös EU on ottanut tavoitteekseen edistää kestävän kehityksen mukaista yritystoimintaa alueellaan. Suunnatakseen varoja tehokkaammin vastuulliseen toimintaan, EU:ssa on kehitteillä oma luokittelujärjestelmä. Näin pyritään edistämään Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteutumista ja linjaamaan, mitä kestävyydellä todellisuudessa tarkoitetaan.
Aika kalibroida mittarit
Puhuttaessa yritysten vastuullisuudesta, voidaan helposti eksyä pelkkiin puheisiin ja jopa suoranaiseen viherpesuun, minkä välttämiseksi standardoidut vastuullisuusmittarit ovat äärimmäisen tärkeitä. Kupari huomauttaakin, että esimerkiksi hiilineutraaliuden kohdalla puhutaan kenties yksiselitteisimmin mitattavissa olevasta vastuullisuuselementistä, mutta silti sen mittaaminen on yhä varsin standardoimatonta.
– Tulokset ovat hyvin tulkinnanvaraisia sen mukaan, minkälaisia mittareita käytetään tai onko ylipäätään mitattu jotakin kyseisestä yrityksestä, Kupari huomauttaa. Käytettävät termit tai mittarit eivät ole suinkaan kaikki yhteismitallisia.
Olemmekin pureutuneet hiilineutraaliuden monisyiseen luonteeseen aiemmin. Green Carbon tekee aktiivisesti työtä eri asiantuntijaorganisaatioiden ja päättäjien kanssa edistääkseen yhteisten pelisääntöjen luomista hiilijalanjäljen laskennan ja kompensaation alalle.
Ala kehittyy ja kasvaa hurjaa vauhtia, ja siksi onkin tärkeää, että perusteet ovat kunnossa ja puhumme kaikki yhteistä kieltä. Näin voimme jokainen edistää aidosti vastuullista toimintaa yhteistyökumppaneina, rahoittajina, toimijoina ja kuluttajina.
