Alla oleva artikkeli on alunperin julkaistu Muoviyhdistyksen MuoviPlast-lehden numerossa 3/2020.
Muovi astui maailman markkinoille 1900-luvun alussa osoittautuen oikeaksi ihmeaineeksi. Loistavien ominaisuuksiensa vuoksi muovi taipui kulutustavaroiksi, sisutustuotteiksi ja jopa design-esineiksi. Tultaessa 2000-luvulle muovi alkoi kerätä osakseen enemmän kielteistä huomiota, ja viime vuosikymmenellä siitä tuli lähes kirosana. Onko mikään asia näin mustavalkoinen? Voidaanko muovin mainetta parantaa?
Monelle kuluttajalle muovi on kertakäyttöisen kerskakulutuksen mallikuva, joka ilmenee valtamerissä kelluvina jätelauttoina ja juomaveteen saakka tunkeutuvana mikromuovina. Biohajoavat muovit koetaan lupaavampana vaihtoehtona, koska ne eivät kuormita meriä ja pohjautuvat saastuttavan öljyn sijaan puhtaisiin raaka-aineisiin. Monen mielessä muovi kantaa siltikin edelleen fossiilisen teollisuuden vanhentunutta leimaa.
Muovi on kuitenkin edelleen moneen taipuva materiaali eikä eri muovilaatuja pidä tarkastella vain yhtenä massana. Yksinomaan fossiilipohjaisia muovilaatuja on tuhansia ja käyttötarkoituksia moninkertaisesti enemmän. On muoveja, joissa käytetään esimerkiksi terveydelle haitallisia pehmentimiä, toiset muovit taas sopivat lääketieteelliseen käyttöön ja elintarvikkeiden säilyttämiseen.
Ilmaston kannalta fossiilista öljyä pidetään haitallisena, mikä pitääkin paikkansa polttoaineiden kohdalla, mutta muovin kannalta tilanne on usein toinen. Öljypohjaiset muovit soveltuvat biohajoavia serkkujaan paremmin elintarvikkeiden säilyttämiseen, mikä pienentää ruokahävikkiä ja samalla ruoantuotantoon liitettäviä ilmastopäästöjä. Ilmasto- ja ympäristökysymykset eivät ole biomuovienkaan kohdalla mustavalkoisia. Esimerkiksi puu on kasvaessaan pitkäaikaisempi hiilivarasto kuin lyhytikäisenä muovina, minkä vuoksi biomuovien valmistaminen voi olla ilmaston kannalta nollasummapeliä, ellei jopa vaikutukseltaan negatiivista, mikäli hakkuumäärä kasvaa yli puiden hiilensidontakapasiteetin.
Öljypohjaiset muovit ovat kestäviä ja pitkäikäisiä, mikä osoittautuu ongelmaksi muovin päädyttyä ympäristöön. Muovin kierrätys kehittyy koko ajan, kun kierrätyspisteet lisääntyvät, kuluttajat valveutuvat ja valmistajat alkavat tuottaa kierrätykseen paremmin soveltuvia pakkauksia. Muovin kierrätystä parantamalla jokaisessa vaiheessa, ympäristöön ja viime kädessä vesistöihin päätyvän muovin määrä saadaan laskuun, sillä yhä edelleen muovi päätyy luontoon yksinomaan ihmisten huolimattomuuden seurauksena.
Muovin käyttö ei ole siis ilmaston kannalta yksioikoinen kysymys. Tämän vuoksi muovipohjaisten tavaroiden ja materiaalien ilmastovaikutuksia on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Muovi on yhä joissain tilanteissa se ihmeaine, jollaiseksi se alun perin koettiin. Hiilijalanjäljen laskenta on yksi keino todentaa muovin tai muovituotteiden todellisia ympäristövaikutuksia.
Hiilijalanjälkeen lasketaan koko tuotteen elinkaaren aikana syntyvät päästöt ”kehdosta hautaan” -periaatteella. Hiilijalanjäljen suuruuteen vaikuttaa siis se, miten tuote valmistetaan (eli valmistuksessa syntyvät päästöt), miten ja miten paljon tuotetta käytetään sen eliniän aikana sekä se, miten tuote lopulta hävitetään. Esimerkiksi kierrätysmuovista valmistettujen tavaroiden hiilijalanjälki on pienempi kuin neitseellisestä muovista tai jopa luonnollisista materiaaleista, kuten puuvillasta, valmistetun verrokin.
Hiilijalanjälki voidaan laskea yksittäiselle tuotteelle, palvelulle tai koko yritystoiminnalle, ja siinä kaikki ilmastopäästöt suhteutetaan hiilidioksidiin, hiilidioksidiekvivalentiksi. Laskennan avulla selvitetään, missä prosessin vaiheessa päästöjä syntyy ja miten niitä voidaan viisaasti pienentää. Usein prosessin tehostaminen, vaikkapa sähkönkulutuksen pienentäminen, tuo myös taloudellista säästöä.
Hiilijalanjäljen huomiointi on nyt, jos koskaan, suurennuslasin alla, niin kuluttajien kuin yhteistyökumppaneita etsivien yritystenkin silmissä. Euroopan unioni ja Suomen hallitus etsivät keinoja, joilla saada päästöt vähenemään aikataulussa, ja yritysten hiilivero on ollut yksi keskusteluissa esiin nousseista keinoista. Vaikka mikään ei politiikan saralla ole vielä varmaa, yrityksen on hyvä ennakoida ja laskea hiilijalanjälkensä jo nyt. Tämä ei kuitenkaan ole ylimääräinen taakka, vaan mahdollisuus tarkastella omaa hiilijalanjälkeä ja pohtia, onko jotain, mitä voisi tehdä paremmin. Näin voi säilyttää kilpailukykynsä myös tulevaisuudessa. Sillä tulevaisuus on jo huomenna.
Lue lisää aiheesta: Mikä ihmeen scope 1, 2, 3?
